OHI ON!

Huhhuh. Eilen illalla yhentoista aikaan saavuin viimein kotiin Joensuuhun, enkä tiiä oonko ikinä elämässäni ollu onnellisempi ku sillä hetkellä. Paluumatka oli pitkä eikä sujunut ilman kommelluksia; ensin ensimmäinen lento peruttiin Menorcalta Mallorcalle ja siirrettiin seuraavalle aamulle. No, aateltiin nukkua se yö lentokentällä niinku nukuttiin tullessaki Helsingin kentällä, mutta kahelta yöllä meidät häädettiin ulos, sillä lentokenttä meni kiinni ja aukes kello puol kuus aamulla. Eipä me sitä tajuttu että lentokenttä voi kiinni mennä! Takseja ei näkyny missään, joten nukuttiin sitten maassa rantapyyhkeet ja huppsrit sun muut päällä :D Aamulla lento oli myöhässä, mutta ei onneksi liikaa, ja ehdittiin Suomeen menevään koneeseen (joka sekin oli myöhässä), ja Suomeen laskeuduttiin puoli neljän aikoihin sunnuntaina iltapäivällä.

Olo on vieläkin epäuskoinen, ja se fakta että työharjoittelu Menorcalla on ihan aikuisten oikeesti nyt takana, ei ole vielä täysin uponnut meikäläisen kalloon. Viimeiset päivät Menorcalla meni aikalailla itkuksi, osittain onnelisuuden takia ja osittain siksi, että muutamaa työkaveria tulee kova ikävä. Vähän käy myös sääliksi töihin jääviä kavereita, kun tietää että sesonki on  vilkkaimmillaan elokuussa, mutta silti oon superonnellinen siitä, että oon vihdoin kotona. Matkalla lentokentältä Helsingin keskustaan tuijotettiin suu auki bussin ikkunasta ulos; olin unohtanu ihan kuinka vihreetä ja kaunista Suomessa on kesäsin. 

Oon älyttömän ylpee itestäni ja siitä että selvisin rankasta kesästä Menorcalla, enkä ikinä kadu sinne lähtemistä, mutta sen verran otti voimille tuo kokemus että en ehkä ihan heti uudestaan lähde ulkomaille työharjoitteluun. Nyt nautin suomielämästä, omasta sängystä ja hanavedestä! Ciao!

HUH HELLETTÄ

Lämpöö täällä etelässä on riittäny ihan tarpeeks nää viimeset viikot, vapaapäivänäki tuntuu että vaikka makaat paikallas ja tuuletin huutaa vieressä nii hiki virtaa taukoomatta. Saatika sitten töissä... Yritä siinä sitten neljänkymmenen asteen helteessä huonolla ilmastoinnilla varustetussa ravintolassa putsata pastaa buffetista kun tuntuu että hikeä tippuu naamalta siihen linjaston päälle :D Nyt on pakko myöntää, että vaikka lämpimistä keleistä tykkäänki, niin Suomen viileempää ilmastoa on ollu viime päivinä aika kova ikävä. Viikon päästä helpottaa, ens sunnuntaina kolmen aikaan ollaan Suomessa taas!

Viimesten viikkojen aikana oon huomannu, että kaikki on jonkin verran kauhuissaan kun me lähetään Elinan kanssa ekoina täältä pois, koska se tarkottaa sitä, että buffetissa on kaks työntekijää vähemmän, eikä ole tietoa onko uusia tulossa. Elokuu on vilkkain kuukausi täällä hotellissa ja asiakkaita buffetissa alkaa jo nyt olemaan se 700, niin kahden työntekijän menetys tässä vaiheessa ei hirmu tervetullut ole. Tässä taas huomataan kuinka hyvin hoidetaan nää henkilöstöasiat täällä!

Vaikka tää blogi on saattanu vähän negatiiviseksi lipsahtaa ja tuntuu, että valittamiseen on löytynyt aihetta kokoajan, on tää viimenen kuukaus täällä ollut ihan mukava. Töissä nyt ei kivaa vieläkään ole, mutta kun toukokuuhun vertaa, niin kyllä me vähän helpommalla sentään päästään nyt. Vapaa-ajalla oon tehny nyt viimesen kuukauden aikana enemmän kun kahden edellisen kuukauden vapaapäivinä yhteensä, lopussa olevat kuvat ovat viime viikon reissulta Arenal d'en Castellin rannalle. Myös se, että meillä on italialaisten lisäksi virolaisia työkavereita, piristää kummasti. Varmaan osa heinäkuun hyväntuulisuudesta johtuu myös siitä, että kotiin lähteminen lähestyy hurjaa vauhtia, sillä Suomeen on ollut kova kaipuu koko kesän. Se fakta, että saan viikon päästä muutakin kuin uppopaistettua ruokaa, eikä tarvitse jakaa suihkua 14 muun tytön kanssa, saa melkein ilon kyyneleet silmiin. Sitä odotellessa!

LÄHTÖLASKENTA

Juu u, vajaa kolme viikkoo espanjaelämää jälellä ennenku Suomi kutsuu! Täällä aika liitää hirveetä kyytiä nyt kun töissä ei oo niin kurjaa olla kun mitä toukokuussa oli. Johtuu varmaan siitä että meitä työntekijöitä on kolmen sijaan kakstoista, työhön ja sen rytmiin on tottunu, ja ei olla samalla tavalla silmätikkuja niinku vielä kuukaus sitte. Buffetissa oon nyt neljättä (?) viikkoo putkeen, eli en oo hirveesti lautasia kantanu enää viime aikoina, ja työn jäljestä oon saanu kehuja kokeilta ja jopa esimieheltä! Paremmalla mielellä kun on töissä niin ei päivät matele niin hitaasti.

Viimesimmät vapaapäivät on ollu ihan 5/5. Meillä on ollu Ellun kanssa samat vapaapäivät, niin ei oo tarvinnu yksin hiimailla tässä hotellin huudeilla. Sunnuntaina palkan tulon jälkeen käytiin aamupalalla toisen hotellin buffetissa, ja oli kyllä paras aamupala tällä saarella tänä kesänä. Aurinkoa toki otettiin, niinku joka päivä, ja illalla mentiin Okapiin syömään, mikä on tossa lähellä. Viime keskiviikkona suunnattiin Mahoniin shoppaamaan puolet palkkarahoista, ja materialismionnellisuus nosti mielialaa entisestään. Viime sunnuntaina sitten käytiin kävellen Fornellssissa syömässä ekaa kertaa. Mukava on ollu käydä eri paikoissa käymässä ja kattelemassa eikä vaan hengata joka päivä täällä hotellilla!

DREAM TEAM?

Pitkästä aikaa näin vapaapäivänä aattelin kertoa tänne taas jotain mukavaa espanjaelämästä! Meillä pärähtää viikon päästä vika kuukaus käyntiin täällä. Töissä oon ollu buffetissa nyt viime aikoina tosi useesti, enkä siis oo ollu ottamassa lautasia pöydistä niinku normaalisti. Uusia tyttöjä ja poikia on tullu muutamia, ja nyt tauot alkaa muistuttamaan melkein jo normaaleja! Lisäksi meillä on töissä snack hour viiestä kuuteen, ja siellä sitten joutuu jokanen meistä vuorollaan ylityötunnin tekemään, kaks samaan aikaan. Toinen on siis keräämässä lautasia ja toinen on ravintolan respassa kattomassa että vain all inclusive -asiakkaat pääsee sisään, että heillä on kengät jalassa ja vaatteet päällä ja ettei ruokaa tai juomaa mene sisään tai ulos buffetin ovista. Nyt kun uusia on tullut niin mahoton määrä, niin meikälle napsahti vaan yksi snackvuoro tälle viikolle entisen kolmen sijaan, ja muina päivinä siinä kohalla on normaali neljän tunnin tauko. Kyllä kelepaa!

Aattelin tällä kertaa puhua vähän tiimityöskentelystä. En tiedä onko se joku pohjoismaalaisten erityispiirre, mutta tuntuu siltä että minä ja Ellu sekä uudet virolaiset tytöt ollaan ainoita, joiden mielestä tuntuu oudolle työskennellä niin epätiimimäisesti kun mitä nyt työskennellään. Töissä meillä siis on ne omat alueet ravintolassa mistä kerätään lautaset, ja jokaisella on lisäksi erilaisia vastuualueita; yksi kuivaa ja täyttää lasit, toinen haarukat ja veitset, kolmas huolehtii että peilit ja ikkunat ovat puhtaat jne. jne. Kummaa on se, että jos toisen alueelle sattuu vähemmän asiakkaita kuin toisen alueelle ja saa siis luonnollisesti siivouksen valmiiksi nopeammin kuin toinen, ei sitä kiireisemmän alueen työntekijää jäädä auttamaan. Töissä meno on itsekästä, huolehditaan vaan omat hommat valmiiksi ja lähetään vetämään niin nopeasti kun vaan on mahdollista. Me suomalaiset sekä uudet virolaiset tytöt usein autetaan edes vähän muita ennen kuin lähdetään töistä, ja apu usein kelpaa, mutta ne pari kertaa kun olen itse ollut kiireisellä alueella ja viimeisenä siivoamassa, ei apua varmasti näy eikä kuulu. Suomalaiset ja virolaiset ollaan siis poikkeuksellisia tässä suhteessa, tosin ei pidä yleistää: asia riippuu varmasti paljon henkilön luonteesta. Itse en ole koskaan ollut työpaikassa, jossa tehdään näin huonoa tiimityötä. Harmi sinäänsä, luulisi töiden luistavan paremmin kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen!

Tämä tiimityöskentelyasia on ollut esillä joka päivä, ja siksi ajattelin siitä avautua. Nyt suuntaan syömään ja sen jälkeen vapaapäivän kunniaksi rannalle, ciao!

KOHTA VOITON PUOLELLA

Tänään on 49 päivää jälellä kotiin lähtöön ja kaks päivää puolväliin! Töissä on toki rankkaa, mutta kyllä tää tästä. Uus tyttö tuli about viikko sitten, ja siitä on jonkin verran apua. Oon päässy myös töissä joinain päivinä kokeilemaan uusia juttuja! Yleensä siis vaan tyhjennetään pöydistä lautasia ja siivotaan ja tehään erilaisia hanttihommia, mutta nyt oon ollu joitain kertoja buffettivastaavana. En siis vie sillon lautasia pöydistä, vaan mun tehtävä on pitää buffetti siistinä ja kattoo ettei mikään lopu kesken. Stressaavaa hommaa sekin on, sillä täällä on aika kovat vaatimukset ton siisteyden suhteen, ja sillon kun esimerkiksi pieni lapsi käy ottamassa ruokaa, niin se jättää jälkeensä ranuja ja pastaa ja maissia ja ketsuppia ja muuta mukavaa lattioille ja pöydälle. Tekemistä siis siinäkin riittää, mutta mukavaa vaihtelua se on!

Keskiviikkona lähdin taas tästä hotellilta pois, ja kävin yksin bussilla saaren pääkaupungissa! Kaupungin nimi on siis Mao, tai Mahon, en oo varma kumpi on englantia ja kumpi espanjaa :D Jännitti lähteä yksin matkaan, mutta selvisin eksymättä ja oli tosi mukava shoppailuaamu. Seuraavan palkan tultua (eli heinäkuun alussa) lähden sinne varmasti uudestaan tyhjentämään kukkaroa! Alle laitan vielä pari kuvaa kauniista kaupungista.

HOPLAA!

Eka kuukaus vierähti täällä etelässä! Töissä on viimeaikoina ollu tosi rankkaa, 12 tunnin päiviä, niin en siksi ole tänne hirveästi ehtinyt selostamaan. Uusia työntekijöitä onneks tulee lisää koko ajan niin liikenee mullakin ehkä muutama hetki bloggaamiseen! Niin, ja nettiyhteyden kanssa on ollut jokusia ongelmia, joka on sekin tuottanut hankaluuksia.

Töissä karkas siis työpäivien pituudet käsistä. Meillä oli tiistaihin asti kaksi ihmistä keräämässä lautasia, ja kun vieraita olikin yht'äkkiä 70 sijaan 250, venähti loppusiivoukset turhan pitkiksi. Ylityötunneista ei tietenkään makseta mitään, sillä syy on työntekijöiden hitaudessa, ei liian pienessä miehityksessä. No, kohta on kahden sijaan neljä yhtä aikaa töissä, ja alkaa toivottavasti taukojenkin pituudet lähenemään pikkuhiljaa normaaleja aikoja!

Viime viikon sunnuntaina poistuin ekaa kertaa Cala Tirantista kun lähdin kahen italialaisen työkaverin kanssa vuokratulla autolla saaren toiseen päähän! Käytiin Ciutadella -nimisessä kaupungissa rannalla ja yhellä toisella rannalla jossain korvessa, syötiin italialaisessa ravintolassa kaikkee uutta ja jännittävää, ja sitten katsastettiin joku näköalapaikka minkä nimeä en satu muistamaan. Bensa meinas loppua kesken reissun ja kielimuuri meinas olla välillä turhan suuri, kun kumpikaan italialaisista ei oikein puhu englantia, mutta ehjänä päästiin takasin ja oli tosi mukavaa lähtee päiväks jonnekki pois tästä hotellin ympäristöstä!

KAPPAS, AIKA LIITÄÄ!

Toinen viikko pulkassa täällä etelässä, ja fiilis on semijees! Nettiyhteys meiän huoneesta siis löytyy, tosin niin heikko että pitää nettikahvilassa kävästä jos sitä nettiä johki tärkeeseen tarvii. Tästä netistä ei meille työntekijöille kerrottu - olis varmaan liian mukavat oltavat täällä jos nettiyhteyttäki tarjottais! Vapaapäiväjärjestely on työnkuvan takia tosi hyvä, koska jos pitäis viis päivää tehä putkeen töitä ja sitten pitää vapaapäivät niin huhhuh että olisin lopussa. Tarpeeks rankalle tuntuu arki jo nyt :D

Työ tuntuu nyt helpommalle ja sujuvammalle kun tietää että mitä tekee. Kaks päivää ollaan oltu tähän mennessä ilman meiän työnjohtajaesimiestä, ja ne päivät kuumottaa aikalailla, kun ylemmät pomot tuijottaa sillon aina suurennuslaseilla että mitä kaikkee tehään väärin. Ekalla kerralla niitä virheitä vissiin löytyki, mutta toka kerta meni jo hyvin! Ollaan siis tästä lähtien about kerran viikossa keskenään töissä. Ens viikolla alkaa asiakasmäärät jo satasella ja sitä seuraavalla viikolla on jo 200 vierasta joka kattauksella, ja tähän mennessä maksimi vierasmäärä on ollu alle 80, niin en tiiä miten selvitään. Uusia työntekijöitä tulee lisää vasta kesäkuussa, o ou....

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sato aika rankasti, ja lauantaina aamulla buffetin lattia ikkunoiden vierestä oli kokonaan veden peitossa. Näin käy kuulema joka kerta kun sataa. Hienoa! Tähän mennnessä siis toinen työntekijöistä on hoitanut ikkunapaikat ja toinen buffetin vieressä olevat, mutta nyt oli seaside-paikat pois käytöstä veden takia. Koko päivä meni sitten mopatessa ja "myrskyn" jälkiä siivotessa!

OTSIKOITA ON VAIKEA KEKSIÄ

Hellurei! Tähän postaukseen ajattelin lisätä jopa vähän sekalaisia kuvia, kun parista edellisestä ne on päässy unohtumaan :D Nyt on siis eka viikko selätetty, ja kokoajan tuntuu vähemmän epämiellyttävälle tää elämä täällä! Hotellin vieressä oleva "supermarket" aukes tossa maanantaina, niin sieltä saa nyt sit ostettua aurinkorasvaa ja saippuaa ja pyykinpesuainetta (ja zerokokista ja...), töissä alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle koko touhusta, ja toki noita aurinkoisia päiviäki on riittäny! Mulla on tähän mennessä ollu kaks vapaapäivää, ja ne oon viettäny suurimmaks osaks rannalla tai wifin äärellä, sillä vielä on ollu niin kipeet jalat töiden jäljiltä, että ei oo toivookaan lähteä pidemmille lenkeille vapaalla. 

Meillä on nyt töissä se buffet jaettu kahteen osaan, nii että ku on kaks salityöntekijää, niin ,olemmat hoitaa sen oman alueensa. Se toi työhön aika paljon selkeyttä, joskin myös jäätävä kiire saattaa iskeä, jos vaikka oman alueen asiakkaat sattuu istumaannpöydissä vielä vartti sulkemisajan jälkeen. Asiakkaana on ollu runsaasti ranskalaisia janespanjalaisia, ja sitten toki brittejä ja mahdollisesti pari saksalaista. Asiakkaana on paljon lapsiperheitä, ja muutamia pariskuntia, yksinhuoltajia lapsineen ja taitaa yksi soolomatkailijakin meidän pöydissä istua. Toki asiakaskunta laajenee kun asiakasmäärä kasvaa, mutta sen voin sanoa että lapsiperheet on ehdoton enemmistö ollut tähän mennessä. Ainiin, ja sen olen tässä viime päivinä oppinut, että ranskalaiset lapset on kamalan söpöjä.

VAPAAPÄIVÄ PARAS PÄIVÄ

Huh, huomenna on onneks eka vapaapäivä! Sillon aattelin julkasta nettikahvilass ton ekan illan hieman negatiivisen tekstin ja sitte tän. En oikeestaan muista mitä valitin sillon 40 tuntia valvoneena viimeks kun kirjotin, mutta asia oli niinku luulinki; yöunien jälkeen ei tuntunu enää niin pahalle elämä. Wifi löytyy siis alle 10 min kävelymatkan päässä olevasta kahvilabaarista, joten se ongelma ratkesi siinä. Niin, ja se on puoleenyöhön asti auki, ei suinkaan kolmeen. Töissä on ihan mukavaa, jos ei oteta sitä huomioon että jalat ei oo ehkä koskaan ollu näin kipeenä, kun joka päivä kävelee töissä sen 9 tuntia plus vapaa-ajan kävelyt siihen päälle. Auts.

Ihmiset on mukavia, mutta työkulttuuri on hiukan erilainen niinku arvasinki. Menee aikaa tottua työpäiviin, jotka alkaa aamukaheksalta ja loppuu kymmeneltä illalla, ja sen jälkeen pitäis vielä jaksaa jotain iltaruokaaki syödä? Toki välissä on taukoja, mutta päivästä tulee anycase niin pitkä ja rankka että ei tuu mittään. Kyllä tähän varmaan ajan kanssa sopeutuu, mutta nyt on vaan aika väsynyt koko ajan. Saattaa toki johtua siitäkin, että en oo vielä kaikkia univelkoja nukkunu pois, minkä aattelin tehä huomenna :D Italialaiset työkaverit ihmettelee  kun mennään heti töistä nukkumaan eikä ruoka maistu, ja sitten pitää selitellä että se johtuu vaan siitä että ollaan suomalaisia!

Töissä ei siis tarjoilla laisinkaan, vaan ollaan buffetissa töissä. Katotaan siis että kaikki paikat on kunnossa, ruoissa on ottimet ja tiskit menee tiskiin ja takaisin paikoilleen (ite ei kyllä onneks jouduta tiskaamaan), ja sitten haetaan asiakkailta lautaset pöydästä aina kun ne tyhjenee ja katetaan pöydät uusiks ja siivotaan buffetin jälkeen ja aikana. Nyt ei oo vielä sesonki, mutta sittenku on nii huhhuh että juostaan sitte pää kolmantena jalkana! Nyt on aika vähän asiakkaita ja vähemmän tekemistä töissä, mikä on vähä tylsääki. Ainii, ja pomo tarkkailee meitä valvontakameroista ku ollaa töissä. Jes.

Lisää kerron ens kerralla, nyt juoksen iltavuoroon!

JOKO SAA NUKKUA

Kello on vaille yheksän paikallista aikaa, ja 40 tunnin valvomisen tuloksena on aika hermoheikko meitsi. Yöllä sain tsägällä nukuttua tunnin sellasta koiran unta, ja nyt tuntuu että jos joku pieni asia on pielessä niin meikä itkee ens vuoteen asti. Lennot meni sinäänsä hyvin, ei hävitetty laukkuja ja eksyttiinki vaan vähän, mutta tää väsymys ja nälkä alkaa painamaan päälle.

Saavuttiin siis Mallorcan välilaskeutumisen ja myöhässä olleen lennon jälkeen Menorcalle. Täällä oli taksikuski vastassa ison kyltin kanssa jossa luki kissankokosilla kirjaimilla RVA MERI KARPPANEN. Oltiin siis etukäteen varattu paikka yhteiskuljetuksesta, mutta iloksemme todettiin, että tilataksiin ei tullut meidän lisäksi ketään. Saarihan itessään on ihan mielettömän kaunis, mutta meitä molempia jännitti työpaikalle saapuminen niin paljon, että jäi varmaan puolet upeudesta huomaamatta :D Se tosin huomattiin että täältä löytyy ikea, mitä ihmettä?

No, hotellille sitten päästiin vihdoin, ja heti tuli pari työkaveria esittelemään ittesä ja höpöttämään jotain. Tosi mukaville vaikuttivat, ja niin vaikuttaa suuri osa muustakin henkilökunnasta. Saatiin heti työvaatteet ja täytettiin pari paperia, ja sitten nähtiinki tää meidän asuinsija. Kaikki harjottelijat siis asuu yhessä soluasunnon tyylisessä kämpässä, täällä on kaks vessaa ja kaks suihkuu, josta toisessa ei näköjään toimi lamppu. Jaetaan meidän huone jonku kolmannen harjottelijan kaa mitä ei oo vielä tavattu, jospa se ois kiva! Ruokaa ei oo saatu vieläkään ja aika nälkä alkaa olemaan, mutta ehkä suurin surku tällä hetkellä on se, että meillä ei oo nettiä käytössä täällä. Hyvin onnistuu blogin kirjottaminen ja yhteydenpito Suomeen, 5/5! Tuolla mäen päällä 10min kävelymatkan päässä on nähtävästi joku baari ilmasella wifillä, mutta se on hauskasti auki vaan 10-15, eli jos ei käytetä nettiä salaa baarin ulkopuolella ilman lupaa, niin nettiin pääsee kerran viikossa. Loistavaa. Tämän takia tämä torstai-iltana vuodatettu teksti näkee päivän valon.. no, joskus myöhemmin, kun baariin asti jaksan raahautua.

Okei, ehkä asiat ei oo oikeesti niin huonosti kun mille nyt väsyneenä ja nälkäsenä vaikuttaa. Huomenna on uusi päivä ja työt alkaa, toivon että siellä olis mukavaa!

HUHHUH, SE ON MENOO NY!

Tänään siis lähettiin yhentoista jälkeen bussilla Joensuusta, minä ja Ellu ja poikaystäväni Marko. Bussimatka oli pirun pitkä, piirua vaille kaheksan tuntia, mutta hyvässä seurassa sekin sujui mukavasti, ja Helsinkiin saavuttiin lopulta (hieman aikataulusta myöhässä). Kampin bussiasemalta suunnattiin Rautatieaseman Burger Kingiin, koska en oo sellasessa koskaan käyny, ja ai että kun oli hyvää! Siinä istuttiin jokunen tovi, kunnes sitten lähettiin puol yheksältä Finnairin bussilla Elielinaukiolta kohti lentokenttää Ellun kanssa kaksin. Ja tässä sitä on nyt puol tuntia hengailtu, enkä vieläkään oikein käsitä että ollaan oikeesti lähössä kahestaan niin kauas kotoo niin pitkäks aikaa! Nyt toivon vaan, että päästään hengissä perille asti matkalaukkujen kera.

Asiaa saattais enemmänkin olla, mutta nyt väsyttää niin törkeesti että on pakko yrittää ottaa lepiä tässä lähtöselvityksen eessä penkeillä. Herätys soi neljältä aamulla, jospa saisin vähän ees nukuttua...

JOKO MENNÄÄN?

Viikko enää lähtöön! Hirmusesti jänskättää ja innostuttaa myös. Kaikki harkkajutut apurahahakemuksia myöten on kohta taputeltu, ja viikon päästä tosiaan alkaa kolmen kuukauden työharjottelureissu Menorcalla! Työpaikkana siellä toimii neljän tähden Apartamentos Carema Club Playa -hotelli. Lähdetään siis Elinan kanssa kahestaan ens viikolla torstaina aamuseittemältä lentokoneella ensin Mallorcalle ja sieltä toisella koneella viereiselle saarelle eli Menorcalle. Helsinkiin lähdetään jo keskiviikkona bussilla täältä Joensuusta, etitään Finnairin bussi Helsingistä ja yritetään sillä osata eksyä Helsinki-Vantaan kentälle, ja sitten ootellaan lentokentällä aamua ja lähtöä!

Espanjaan en aatellu ottaa tietokonetta mukaan ihan vaan sen takia, että kyseinen rotisko on jo suhteellisen vanha ja painaa ku synti, elikkäs bloggaaminen ja kouluhommat hoidan siellä päässä suurimmaks osaks tabletilla. Hotellin aulasta löytyy wifi, mutta muuten nettiä ei sitten ookkaan käytettävissä. Veikkaan että työpäivät on sen verran pitkiä ja raskaita että ei hirveesti hotsita mennä istumaan loppuillaks hotellin aulaan ihan joka päivä, mutta eiköhän ala asiat sitten luonnistumaan kun saa tietää työaikataulut ja pääsee arkirytmiin kiinni siellä.

Eniten reissussa jänskättää varmaan se, että ei olla oltu missään yhteyksissä hotellin henkilökunnan kanssa missään vaiheessa, vaan kaikki kysymykset ja muut on hoidettu Animafest-välitysfirman kautta, mistä me tämä harkkapaikka saatiinkin. Lisäksi hieman hermostuttaa se fakta, että en osaa puhua kovin montaa sanaa espanjaa, ja siellä henkilökunta suureksi osaksi (ja luultavasti osa asiakkaista) puhuu sitä äidinkielenään. Espanjankieliseen sanavarastooni kuuluvat tällä hetkellä kinkku, hei, kalja ja aurinko. Hieman säälittävää ehkä, mutta toivon ja uskon että kesän myötä sanavarasto kasvaa vähän nykyisestä :D

Niin, ja on mulla vielä yks huolenaihe lisää. Meikäläisen matkalaukun koko ja kolmen kuukauden reissu ei oikein sovi yhteen. Katotaan mitä pakkaamisesta tulee kun sen aika koittaa...