Huh, huomenna on onneks eka vapaapäivä! Sillon aattelin julkasta nettikahvilass ton ekan illan hieman negatiivisen tekstin ja sitte tän. En oikeestaan muista mitä valitin sillon 40 tuntia valvoneena viimeks kun kirjotin, mutta asia oli niinku luulinki; yöunien jälkeen ei tuntunu enää niin pahalle elämä. Wifi löytyy siis alle 10 min kävelymatkan päässä olevasta kahvilabaarista, joten se ongelma ratkesi siinä. Niin, ja se on puoleenyöhön asti auki, ei suinkaan kolmeen. Töissä on ihan mukavaa, jos ei oteta sitä huomioon että jalat ei oo ehkä koskaan ollu näin kipeenä, kun joka päivä kävelee töissä sen 9 tuntia plus vapaa-ajan kävelyt siihen päälle. Auts.
Ihmiset on mukavia, mutta työkulttuuri on hiukan erilainen niinku arvasinki. Menee aikaa tottua työpäiviin, jotka alkaa aamukaheksalta ja loppuu kymmeneltä illalla, ja sen jälkeen pitäis vielä jaksaa jotain iltaruokaaki syödä? Toki välissä on taukoja, mutta päivästä tulee anycase niin pitkä ja rankka että ei tuu mittään. Kyllä tähän varmaan ajan kanssa sopeutuu, mutta nyt on vaan aika väsynyt koko ajan. Saattaa toki johtua siitäkin, että en oo vielä kaikkia univelkoja nukkunu pois, minkä aattelin tehä huomenna :D Italialaiset työkaverit ihmettelee kun mennään heti töistä nukkumaan eikä ruoka maistu, ja sitten pitää selitellä että se johtuu vaan siitä että ollaan suomalaisia!
Töissä ei siis tarjoilla laisinkaan, vaan ollaan buffetissa töissä. Katotaan siis että kaikki paikat on kunnossa, ruoissa on ottimet ja tiskit menee tiskiin ja takaisin paikoilleen (ite ei kyllä onneks jouduta tiskaamaan), ja sitten haetaan asiakkailta lautaset pöydästä aina kun ne tyhjenee ja katetaan pöydät uusiks ja siivotaan buffetin jälkeen ja aikana. Nyt ei oo vielä sesonki, mutta sittenku on nii huhhuh että juostaan sitte pää kolmantena jalkana! Nyt on aika vähän asiakkaita ja vähemmän tekemistä töissä, mikä on vähä tylsääki. Ainii, ja pomo tarkkailee meitä valvontakameroista ku ollaa töissä. Jes.
Lisää kerron ens kerralla, nyt juoksen iltavuoroon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti