DREAM TEAM?

Pitkästä aikaa näin vapaapäivänä aattelin kertoa tänne taas jotain mukavaa espanjaelämästä! Meillä pärähtää viikon päästä vika kuukaus käyntiin täällä. Töissä oon ollu buffetissa nyt viime aikoina tosi useesti, enkä siis oo ollu ottamassa lautasia pöydistä niinku normaalisti. Uusia tyttöjä ja poikia on tullu muutamia, ja nyt tauot alkaa muistuttamaan melkein jo normaaleja! Lisäksi meillä on töissä snack hour viiestä kuuteen, ja siellä sitten joutuu jokanen meistä vuorollaan ylityötunnin tekemään, kaks samaan aikaan. Toinen on siis keräämässä lautasia ja toinen on ravintolan respassa kattomassa että vain all inclusive -asiakkaat pääsee sisään, että heillä on kengät jalassa ja vaatteet päällä ja ettei ruokaa tai juomaa mene sisään tai ulos buffetin ovista. Nyt kun uusia on tullut niin mahoton määrä, niin meikälle napsahti vaan yksi snackvuoro tälle viikolle entisen kolmen sijaan, ja muina päivinä siinä kohalla on normaali neljän tunnin tauko. Kyllä kelepaa!

Aattelin tällä kertaa puhua vähän tiimityöskentelystä. En tiedä onko se joku pohjoismaalaisten erityispiirre, mutta tuntuu siltä että minä ja Ellu sekä uudet virolaiset tytöt ollaan ainoita, joiden mielestä tuntuu oudolle työskennellä niin epätiimimäisesti kun mitä nyt työskennellään. Töissä meillä siis on ne omat alueet ravintolassa mistä kerätään lautaset, ja jokaisella on lisäksi erilaisia vastuualueita; yksi kuivaa ja täyttää lasit, toinen haarukat ja veitset, kolmas huolehtii että peilit ja ikkunat ovat puhtaat jne. jne. Kummaa on se, että jos toisen alueelle sattuu vähemmän asiakkaita kuin toisen alueelle ja saa siis luonnollisesti siivouksen valmiiksi nopeammin kuin toinen, ei sitä kiireisemmän alueen työntekijää jäädä auttamaan. Töissä meno on itsekästä, huolehditaan vaan omat hommat valmiiksi ja lähetään vetämään niin nopeasti kun vaan on mahdollista. Me suomalaiset sekä uudet virolaiset tytöt usein autetaan edes vähän muita ennen kuin lähdetään töistä, ja apu usein kelpaa, mutta ne pari kertaa kun olen itse ollut kiireisellä alueella ja viimeisenä siivoamassa, ei apua varmasti näy eikä kuulu. Suomalaiset ja virolaiset ollaan siis poikkeuksellisia tässä suhteessa, tosin ei pidä yleistää: asia riippuu varmasti paljon henkilön luonteesta. Itse en ole koskaan ollut työpaikassa, jossa tehdään näin huonoa tiimityötä. Harmi sinäänsä, luulisi töiden luistavan paremmin kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen!

Tämä tiimityöskentelyasia on ollut esillä joka päivä, ja siksi ajattelin siitä avautua. Nyt suuntaan syömään ja sen jälkeen vapaapäivän kunniaksi rannalle, ciao!

KOHTA VOITON PUOLELLA

Tänään on 49 päivää jälellä kotiin lähtöön ja kaks päivää puolväliin! Töissä on toki rankkaa, mutta kyllä tää tästä. Uus tyttö tuli about viikko sitten, ja siitä on jonkin verran apua. Oon päässy myös töissä joinain päivinä kokeilemaan uusia juttuja! Yleensä siis vaan tyhjennetään pöydistä lautasia ja siivotaan ja tehään erilaisia hanttihommia, mutta nyt oon ollu joitain kertoja buffettivastaavana. En siis vie sillon lautasia pöydistä, vaan mun tehtävä on pitää buffetti siistinä ja kattoo ettei mikään lopu kesken. Stressaavaa hommaa sekin on, sillä täällä on aika kovat vaatimukset ton siisteyden suhteen, ja sillon kun esimerkiksi pieni lapsi käy ottamassa ruokaa, niin se jättää jälkeensä ranuja ja pastaa ja maissia ja ketsuppia ja muuta mukavaa lattioille ja pöydälle. Tekemistä siis siinäkin riittää, mutta mukavaa vaihtelua se on!

Keskiviikkona lähdin taas tästä hotellilta pois, ja kävin yksin bussilla saaren pääkaupungissa! Kaupungin nimi on siis Mao, tai Mahon, en oo varma kumpi on englantia ja kumpi espanjaa :D Jännitti lähteä yksin matkaan, mutta selvisin eksymättä ja oli tosi mukava shoppailuaamu. Seuraavan palkan tultua (eli heinäkuun alussa) lähden sinne varmasti uudestaan tyhjentämään kukkaroa! Alle laitan vielä pari kuvaa kauniista kaupungista.

HOPLAA!

Eka kuukaus vierähti täällä etelässä! Töissä on viimeaikoina ollu tosi rankkaa, 12 tunnin päiviä, niin en siksi ole tänne hirveästi ehtinyt selostamaan. Uusia työntekijöitä onneks tulee lisää koko ajan niin liikenee mullakin ehkä muutama hetki bloggaamiseen! Niin, ja nettiyhteyden kanssa on ollut jokusia ongelmia, joka on sekin tuottanut hankaluuksia.

Töissä karkas siis työpäivien pituudet käsistä. Meillä oli tiistaihin asti kaksi ihmistä keräämässä lautasia, ja kun vieraita olikin yht'äkkiä 70 sijaan 250, venähti loppusiivoukset turhan pitkiksi. Ylityötunneista ei tietenkään makseta mitään, sillä syy on työntekijöiden hitaudessa, ei liian pienessä miehityksessä. No, kohta on kahden sijaan neljä yhtä aikaa töissä, ja alkaa toivottavasti taukojenkin pituudet lähenemään pikkuhiljaa normaaleja aikoja!

Viime viikon sunnuntaina poistuin ekaa kertaa Cala Tirantista kun lähdin kahen italialaisen työkaverin kanssa vuokratulla autolla saaren toiseen päähän! Käytiin Ciutadella -nimisessä kaupungissa rannalla ja yhellä toisella rannalla jossain korvessa, syötiin italialaisessa ravintolassa kaikkee uutta ja jännittävää, ja sitten katsastettiin joku näköalapaikka minkä nimeä en satu muistamaan. Bensa meinas loppua kesken reissun ja kielimuuri meinas olla välillä turhan suuri, kun kumpikaan italialaisista ei oikein puhu englantia, mutta ehjänä päästiin takasin ja oli tosi mukavaa lähtee päiväks jonnekki pois tästä hotellin ympäristöstä!