KAPPAS, AIKA LIITÄÄ!

Toinen viikko pulkassa täällä etelässä, ja fiilis on semijees! Nettiyhteys meiän huoneesta siis löytyy, tosin niin heikko että pitää nettikahvilassa kävästä jos sitä nettiä johki tärkeeseen tarvii. Tästä netistä ei meille työntekijöille kerrottu - olis varmaan liian mukavat oltavat täällä jos nettiyhteyttäki tarjottais! Vapaapäiväjärjestely on työnkuvan takia tosi hyvä, koska jos pitäis viis päivää tehä putkeen töitä ja sitten pitää vapaapäivät niin huhhuh että olisin lopussa. Tarpeeks rankalle tuntuu arki jo nyt :D

Työ tuntuu nyt helpommalle ja sujuvammalle kun tietää että mitä tekee. Kaks päivää ollaan oltu tähän mennessä ilman meiän työnjohtajaesimiestä, ja ne päivät kuumottaa aikalailla, kun ylemmät pomot tuijottaa sillon aina suurennuslaseilla että mitä kaikkee tehään väärin. Ekalla kerralla niitä virheitä vissiin löytyki, mutta toka kerta meni jo hyvin! Ollaan siis tästä lähtien about kerran viikossa keskenään töissä. Ens viikolla alkaa asiakasmäärät jo satasella ja sitä seuraavalla viikolla on jo 200 vierasta joka kattauksella, ja tähän mennessä maksimi vierasmäärä on ollu alle 80, niin en tiiä miten selvitään. Uusia työntekijöitä tulee lisää vasta kesäkuussa, o ou....

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sato aika rankasti, ja lauantaina aamulla buffetin lattia ikkunoiden vierestä oli kokonaan veden peitossa. Näin käy kuulema joka kerta kun sataa. Hienoa! Tähän mennnessä siis toinen työntekijöistä on hoitanut ikkunapaikat ja toinen buffetin vieressä olevat, mutta nyt oli seaside-paikat pois käytöstä veden takia. Koko päivä meni sitten mopatessa ja "myrskyn" jälkiä siivotessa!

OTSIKOITA ON VAIKEA KEKSIÄ

Hellurei! Tähän postaukseen ajattelin lisätä jopa vähän sekalaisia kuvia, kun parista edellisestä ne on päässy unohtumaan :D Nyt on siis eka viikko selätetty, ja kokoajan tuntuu vähemmän epämiellyttävälle tää elämä täällä! Hotellin vieressä oleva "supermarket" aukes tossa maanantaina, niin sieltä saa nyt sit ostettua aurinkorasvaa ja saippuaa ja pyykinpesuainetta (ja zerokokista ja...), töissä alkaa pikkuhiljaa päästä jyvälle koko touhusta, ja toki noita aurinkoisia päiviäki on riittäny! Mulla on tähän mennessä ollu kaks vapaapäivää, ja ne oon viettäny suurimmaks osaks rannalla tai wifin äärellä, sillä vielä on ollu niin kipeet jalat töiden jäljiltä, että ei oo toivookaan lähteä pidemmille lenkeille vapaalla. 

Meillä on nyt töissä se buffet jaettu kahteen osaan, nii että ku on kaks salityöntekijää, niin ,olemmat hoitaa sen oman alueensa. Se toi työhön aika paljon selkeyttä, joskin myös jäätävä kiire saattaa iskeä, jos vaikka oman alueen asiakkaat sattuu istumaannpöydissä vielä vartti sulkemisajan jälkeen. Asiakkaana on ollu runsaasti ranskalaisia janespanjalaisia, ja sitten toki brittejä ja mahdollisesti pari saksalaista. Asiakkaana on paljon lapsiperheitä, ja muutamia pariskuntia, yksinhuoltajia lapsineen ja taitaa yksi soolomatkailijakin meidän pöydissä istua. Toki asiakaskunta laajenee kun asiakasmäärä kasvaa, mutta sen voin sanoa että lapsiperheet on ehdoton enemmistö ollut tähän mennessä. Ainiin, ja sen olen tässä viime päivinä oppinut, että ranskalaiset lapset on kamalan söpöjä.

VAPAAPÄIVÄ PARAS PÄIVÄ

Huh, huomenna on onneks eka vapaapäivä! Sillon aattelin julkasta nettikahvilass ton ekan illan hieman negatiivisen tekstin ja sitte tän. En oikeestaan muista mitä valitin sillon 40 tuntia valvoneena viimeks kun kirjotin, mutta asia oli niinku luulinki; yöunien jälkeen ei tuntunu enää niin pahalle elämä. Wifi löytyy siis alle 10 min kävelymatkan päässä olevasta kahvilabaarista, joten se ongelma ratkesi siinä. Niin, ja se on puoleenyöhön asti auki, ei suinkaan kolmeen. Töissä on ihan mukavaa, jos ei oteta sitä huomioon että jalat ei oo ehkä koskaan ollu näin kipeenä, kun joka päivä kävelee töissä sen 9 tuntia plus vapaa-ajan kävelyt siihen päälle. Auts.

Ihmiset on mukavia, mutta työkulttuuri on hiukan erilainen niinku arvasinki. Menee aikaa tottua työpäiviin, jotka alkaa aamukaheksalta ja loppuu kymmeneltä illalla, ja sen jälkeen pitäis vielä jaksaa jotain iltaruokaaki syödä? Toki välissä on taukoja, mutta päivästä tulee anycase niin pitkä ja rankka että ei tuu mittään. Kyllä tähän varmaan ajan kanssa sopeutuu, mutta nyt on vaan aika väsynyt koko ajan. Saattaa toki johtua siitäkin, että en oo vielä kaikkia univelkoja nukkunu pois, minkä aattelin tehä huomenna :D Italialaiset työkaverit ihmettelee  kun mennään heti töistä nukkumaan eikä ruoka maistu, ja sitten pitää selitellä että se johtuu vaan siitä että ollaan suomalaisia!

Töissä ei siis tarjoilla laisinkaan, vaan ollaan buffetissa töissä. Katotaan siis että kaikki paikat on kunnossa, ruoissa on ottimet ja tiskit menee tiskiin ja takaisin paikoilleen (ite ei kyllä onneks jouduta tiskaamaan), ja sitten haetaan asiakkailta lautaset pöydästä aina kun ne tyhjenee ja katetaan pöydät uusiks ja siivotaan buffetin jälkeen ja aikana. Nyt ei oo vielä sesonki, mutta sittenku on nii huhhuh että juostaan sitte pää kolmantena jalkana! Nyt on aika vähän asiakkaita ja vähemmän tekemistä töissä, mikä on vähä tylsääki. Ainii, ja pomo tarkkailee meitä valvontakameroista ku ollaa töissä. Jes.

Lisää kerron ens kerralla, nyt juoksen iltavuoroon!

JOKO SAA NUKKUA

Kello on vaille yheksän paikallista aikaa, ja 40 tunnin valvomisen tuloksena on aika hermoheikko meitsi. Yöllä sain tsägällä nukuttua tunnin sellasta koiran unta, ja nyt tuntuu että jos joku pieni asia on pielessä niin meikä itkee ens vuoteen asti. Lennot meni sinäänsä hyvin, ei hävitetty laukkuja ja eksyttiinki vaan vähän, mutta tää väsymys ja nälkä alkaa painamaan päälle.

Saavuttiin siis Mallorcan välilaskeutumisen ja myöhässä olleen lennon jälkeen Menorcalle. Täällä oli taksikuski vastassa ison kyltin kanssa jossa luki kissankokosilla kirjaimilla RVA MERI KARPPANEN. Oltiin siis etukäteen varattu paikka yhteiskuljetuksesta, mutta iloksemme todettiin, että tilataksiin ei tullut meidän lisäksi ketään. Saarihan itessään on ihan mielettömän kaunis, mutta meitä molempia jännitti työpaikalle saapuminen niin paljon, että jäi varmaan puolet upeudesta huomaamatta :D Se tosin huomattiin että täältä löytyy ikea, mitä ihmettä?

No, hotellille sitten päästiin vihdoin, ja heti tuli pari työkaveria esittelemään ittesä ja höpöttämään jotain. Tosi mukaville vaikuttivat, ja niin vaikuttaa suuri osa muustakin henkilökunnasta. Saatiin heti työvaatteet ja täytettiin pari paperia, ja sitten nähtiinki tää meidän asuinsija. Kaikki harjottelijat siis asuu yhessä soluasunnon tyylisessä kämpässä, täällä on kaks vessaa ja kaks suihkuu, josta toisessa ei näköjään toimi lamppu. Jaetaan meidän huone jonku kolmannen harjottelijan kaa mitä ei oo vielä tavattu, jospa se ois kiva! Ruokaa ei oo saatu vieläkään ja aika nälkä alkaa olemaan, mutta ehkä suurin surku tällä hetkellä on se, että meillä ei oo nettiä käytössä täällä. Hyvin onnistuu blogin kirjottaminen ja yhteydenpito Suomeen, 5/5! Tuolla mäen päällä 10min kävelymatkan päässä on nähtävästi joku baari ilmasella wifillä, mutta se on hauskasti auki vaan 10-15, eli jos ei käytetä nettiä salaa baarin ulkopuolella ilman lupaa, niin nettiin pääsee kerran viikossa. Loistavaa. Tämän takia tämä torstai-iltana vuodatettu teksti näkee päivän valon.. no, joskus myöhemmin, kun baariin asti jaksan raahautua.

Okei, ehkä asiat ei oo oikeesti niin huonosti kun mille nyt väsyneenä ja nälkäsenä vaikuttaa. Huomenna on uusi päivä ja työt alkaa, toivon että siellä olis mukavaa!