OHI ON!

Huhhuh. Eilen illalla yhentoista aikaan saavuin viimein kotiin Joensuuhun, enkä tiiä oonko ikinä elämässäni ollu onnellisempi ku sillä hetkellä. Paluumatka oli pitkä eikä sujunut ilman kommelluksia; ensin ensimmäinen lento peruttiin Menorcalta Mallorcalle ja siirrettiin seuraavalle aamulle. No, aateltiin nukkua se yö lentokentällä niinku nukuttiin tullessaki Helsingin kentällä, mutta kahelta yöllä meidät häädettiin ulos, sillä lentokenttä meni kiinni ja aukes kello puol kuus aamulla. Eipä me sitä tajuttu että lentokenttä voi kiinni mennä! Takseja ei näkyny missään, joten nukuttiin sitten maassa rantapyyhkeet ja huppsrit sun muut päällä :D Aamulla lento oli myöhässä, mutta ei onneksi liikaa, ja ehdittiin Suomeen menevään koneeseen (joka sekin oli myöhässä), ja Suomeen laskeuduttiin puoli neljän aikoihin sunnuntaina iltapäivällä.

Olo on vieläkin epäuskoinen, ja se fakta että työharjoittelu Menorcalla on ihan aikuisten oikeesti nyt takana, ei ole vielä täysin uponnut meikäläisen kalloon. Viimeiset päivät Menorcalla meni aikalailla itkuksi, osittain onnelisuuden takia ja osittain siksi, että muutamaa työkaveria tulee kova ikävä. Vähän käy myös sääliksi töihin jääviä kavereita, kun tietää että sesonki on  vilkkaimmillaan elokuussa, mutta silti oon superonnellinen siitä, että oon vihdoin kotona. Matkalla lentokentältä Helsingin keskustaan tuijotettiin suu auki bussin ikkunasta ulos; olin unohtanu ihan kuinka vihreetä ja kaunista Suomessa on kesäsin. 

Oon älyttömän ylpee itestäni ja siitä että selvisin rankasta kesästä Menorcalla, enkä ikinä kadu sinne lähtemistä, mutta sen verran otti voimille tuo kokemus että en ehkä ihan heti uudestaan lähde ulkomaille työharjoitteluun. Nyt nautin suomielämästä, omasta sängystä ja hanavedestä! Ciao!

HUH HELLETTÄ

Lämpöö täällä etelässä on riittäny ihan tarpeeks nää viimeset viikot, vapaapäivänäki tuntuu että vaikka makaat paikallas ja tuuletin huutaa vieressä nii hiki virtaa taukoomatta. Saatika sitten töissä... Yritä siinä sitten neljänkymmenen asteen helteessä huonolla ilmastoinnilla varustetussa ravintolassa putsata pastaa buffetista kun tuntuu että hikeä tippuu naamalta siihen linjaston päälle :D Nyt on pakko myöntää, että vaikka lämpimistä keleistä tykkäänki, niin Suomen viileempää ilmastoa on ollu viime päivinä aika kova ikävä. Viikon päästä helpottaa, ens sunnuntaina kolmen aikaan ollaan Suomessa taas!

Viimesten viikkojen aikana oon huomannu, että kaikki on jonkin verran kauhuissaan kun me lähetään Elinan kanssa ekoina täältä pois, koska se tarkottaa sitä, että buffetissa on kaks työntekijää vähemmän, eikä ole tietoa onko uusia tulossa. Elokuu on vilkkain kuukausi täällä hotellissa ja asiakkaita buffetissa alkaa jo nyt olemaan se 700, niin kahden työntekijän menetys tässä vaiheessa ei hirmu tervetullut ole. Tässä taas huomataan kuinka hyvin hoidetaan nää henkilöstöasiat täällä!

Vaikka tää blogi on saattanu vähän negatiiviseksi lipsahtaa ja tuntuu, että valittamiseen on löytynyt aihetta kokoajan, on tää viimenen kuukaus täällä ollut ihan mukava. Töissä nyt ei kivaa vieläkään ole, mutta kun toukokuuhun vertaa, niin kyllä me vähän helpommalla sentään päästään nyt. Vapaa-ajalla oon tehny nyt viimesen kuukauden aikana enemmän kun kahden edellisen kuukauden vapaapäivinä yhteensä, lopussa olevat kuvat ovat viime viikon reissulta Arenal d'en Castellin rannalle. Myös se, että meillä on italialaisten lisäksi virolaisia työkavereita, piristää kummasti. Varmaan osa heinäkuun hyväntuulisuudesta johtuu myös siitä, että kotiin lähteminen lähestyy hurjaa vauhtia, sillä Suomeen on ollut kova kaipuu koko kesän. Se fakta, että saan viikon päästä muutakin kuin uppopaistettua ruokaa, eikä tarvitse jakaa suihkua 14 muun tytön kanssa, saa melkein ilon kyyneleet silmiin. Sitä odotellessa!

LÄHTÖLASKENTA

Juu u, vajaa kolme viikkoo espanjaelämää jälellä ennenku Suomi kutsuu! Täällä aika liitää hirveetä kyytiä nyt kun töissä ei oo niin kurjaa olla kun mitä toukokuussa oli. Johtuu varmaan siitä että meitä työntekijöitä on kolmen sijaan kakstoista, työhön ja sen rytmiin on tottunu, ja ei olla samalla tavalla silmätikkuja niinku vielä kuukaus sitte. Buffetissa oon nyt neljättä (?) viikkoo putkeen, eli en oo hirveesti lautasia kantanu enää viime aikoina, ja työn jäljestä oon saanu kehuja kokeilta ja jopa esimieheltä! Paremmalla mielellä kun on töissä niin ei päivät matele niin hitaasti.

Viimesimmät vapaapäivät on ollu ihan 5/5. Meillä on ollu Ellun kanssa samat vapaapäivät, niin ei oo tarvinnu yksin hiimailla tässä hotellin huudeilla. Sunnuntaina palkan tulon jälkeen käytiin aamupalalla toisen hotellin buffetissa, ja oli kyllä paras aamupala tällä saarella tänä kesänä. Aurinkoa toki otettiin, niinku joka päivä, ja illalla mentiin Okapiin syömään, mikä on tossa lähellä. Viime keskiviikkona suunnattiin Mahoniin shoppaamaan puolet palkkarahoista, ja materialismionnellisuus nosti mielialaa entisestään. Viime sunnuntaina sitten käytiin kävellen Fornellssissa syömässä ekaa kertaa. Mukava on ollu käydä eri paikoissa käymässä ja kattelemassa eikä vaan hengata joka päivä täällä hotellilla!

DREAM TEAM?

Pitkästä aikaa näin vapaapäivänä aattelin kertoa tänne taas jotain mukavaa espanjaelämästä! Meillä pärähtää viikon päästä vika kuukaus käyntiin täällä. Töissä oon ollu buffetissa nyt viime aikoina tosi useesti, enkä siis oo ollu ottamassa lautasia pöydistä niinku normaalisti. Uusia tyttöjä ja poikia on tullu muutamia, ja nyt tauot alkaa muistuttamaan melkein jo normaaleja! Lisäksi meillä on töissä snack hour viiestä kuuteen, ja siellä sitten joutuu jokanen meistä vuorollaan ylityötunnin tekemään, kaks samaan aikaan. Toinen on siis keräämässä lautasia ja toinen on ravintolan respassa kattomassa että vain all inclusive -asiakkaat pääsee sisään, että heillä on kengät jalassa ja vaatteet päällä ja ettei ruokaa tai juomaa mene sisään tai ulos buffetin ovista. Nyt kun uusia on tullut niin mahoton määrä, niin meikälle napsahti vaan yksi snackvuoro tälle viikolle entisen kolmen sijaan, ja muina päivinä siinä kohalla on normaali neljän tunnin tauko. Kyllä kelepaa!

Aattelin tällä kertaa puhua vähän tiimityöskentelystä. En tiedä onko se joku pohjoismaalaisten erityispiirre, mutta tuntuu siltä että minä ja Ellu sekä uudet virolaiset tytöt ollaan ainoita, joiden mielestä tuntuu oudolle työskennellä niin epätiimimäisesti kun mitä nyt työskennellään. Töissä meillä siis on ne omat alueet ravintolassa mistä kerätään lautaset, ja jokaisella on lisäksi erilaisia vastuualueita; yksi kuivaa ja täyttää lasit, toinen haarukat ja veitset, kolmas huolehtii että peilit ja ikkunat ovat puhtaat jne. jne. Kummaa on se, että jos toisen alueelle sattuu vähemmän asiakkaita kuin toisen alueelle ja saa siis luonnollisesti siivouksen valmiiksi nopeammin kuin toinen, ei sitä kiireisemmän alueen työntekijää jäädä auttamaan. Töissä meno on itsekästä, huolehditaan vaan omat hommat valmiiksi ja lähetään vetämään niin nopeasti kun vaan on mahdollista. Me suomalaiset sekä uudet virolaiset tytöt usein autetaan edes vähän muita ennen kuin lähdetään töistä, ja apu usein kelpaa, mutta ne pari kertaa kun olen itse ollut kiireisellä alueella ja viimeisenä siivoamassa, ei apua varmasti näy eikä kuulu. Suomalaiset ja virolaiset ollaan siis poikkeuksellisia tässä suhteessa, tosin ei pidä yleistää: asia riippuu varmasti paljon henkilön luonteesta. Itse en ole koskaan ollut työpaikassa, jossa tehdään näin huonoa tiimityötä. Harmi sinäänsä, luulisi töiden luistavan paremmin kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen!

Tämä tiimityöskentelyasia on ollut esillä joka päivä, ja siksi ajattelin siitä avautua. Nyt suuntaan syömään ja sen jälkeen vapaapäivän kunniaksi rannalle, ciao!

KOHTA VOITON PUOLELLA

Tänään on 49 päivää jälellä kotiin lähtöön ja kaks päivää puolväliin! Töissä on toki rankkaa, mutta kyllä tää tästä. Uus tyttö tuli about viikko sitten, ja siitä on jonkin verran apua. Oon päässy myös töissä joinain päivinä kokeilemaan uusia juttuja! Yleensä siis vaan tyhjennetään pöydistä lautasia ja siivotaan ja tehään erilaisia hanttihommia, mutta nyt oon ollu joitain kertoja buffettivastaavana. En siis vie sillon lautasia pöydistä, vaan mun tehtävä on pitää buffetti siistinä ja kattoo ettei mikään lopu kesken. Stressaavaa hommaa sekin on, sillä täällä on aika kovat vaatimukset ton siisteyden suhteen, ja sillon kun esimerkiksi pieni lapsi käy ottamassa ruokaa, niin se jättää jälkeensä ranuja ja pastaa ja maissia ja ketsuppia ja muuta mukavaa lattioille ja pöydälle. Tekemistä siis siinäkin riittää, mutta mukavaa vaihtelua se on!

Keskiviikkona lähdin taas tästä hotellilta pois, ja kävin yksin bussilla saaren pääkaupungissa! Kaupungin nimi on siis Mao, tai Mahon, en oo varma kumpi on englantia ja kumpi espanjaa :D Jännitti lähteä yksin matkaan, mutta selvisin eksymättä ja oli tosi mukava shoppailuaamu. Seuraavan palkan tultua (eli heinäkuun alussa) lähden sinne varmasti uudestaan tyhjentämään kukkaroa! Alle laitan vielä pari kuvaa kauniista kaupungista.

HOPLAA!

Eka kuukaus vierähti täällä etelässä! Töissä on viimeaikoina ollu tosi rankkaa, 12 tunnin päiviä, niin en siksi ole tänne hirveästi ehtinyt selostamaan. Uusia työntekijöitä onneks tulee lisää koko ajan niin liikenee mullakin ehkä muutama hetki bloggaamiseen! Niin, ja nettiyhteyden kanssa on ollut jokusia ongelmia, joka on sekin tuottanut hankaluuksia.

Töissä karkas siis työpäivien pituudet käsistä. Meillä oli tiistaihin asti kaksi ihmistä keräämässä lautasia, ja kun vieraita olikin yht'äkkiä 70 sijaan 250, venähti loppusiivoukset turhan pitkiksi. Ylityötunneista ei tietenkään makseta mitään, sillä syy on työntekijöiden hitaudessa, ei liian pienessä miehityksessä. No, kohta on kahden sijaan neljä yhtä aikaa töissä, ja alkaa toivottavasti taukojenkin pituudet lähenemään pikkuhiljaa normaaleja aikoja!

Viime viikon sunnuntaina poistuin ekaa kertaa Cala Tirantista kun lähdin kahen italialaisen työkaverin kanssa vuokratulla autolla saaren toiseen päähän! Käytiin Ciutadella -nimisessä kaupungissa rannalla ja yhellä toisella rannalla jossain korvessa, syötiin italialaisessa ravintolassa kaikkee uutta ja jännittävää, ja sitten katsastettiin joku näköalapaikka minkä nimeä en satu muistamaan. Bensa meinas loppua kesken reissun ja kielimuuri meinas olla välillä turhan suuri, kun kumpikaan italialaisista ei oikein puhu englantia, mutta ehjänä päästiin takasin ja oli tosi mukavaa lähtee päiväks jonnekki pois tästä hotellin ympäristöstä!

KAPPAS, AIKA LIITÄÄ!

Toinen viikko pulkassa täällä etelässä, ja fiilis on semijees! Nettiyhteys meiän huoneesta siis löytyy, tosin niin heikko että pitää nettikahvilassa kävästä jos sitä nettiä johki tärkeeseen tarvii. Tästä netistä ei meille työntekijöille kerrottu - olis varmaan liian mukavat oltavat täällä jos nettiyhteyttäki tarjottais! Vapaapäiväjärjestely on työnkuvan takia tosi hyvä, koska jos pitäis viis päivää tehä putkeen töitä ja sitten pitää vapaapäivät niin huhhuh että olisin lopussa. Tarpeeks rankalle tuntuu arki jo nyt :D

Työ tuntuu nyt helpommalle ja sujuvammalle kun tietää että mitä tekee. Kaks päivää ollaan oltu tähän mennessä ilman meiän työnjohtajaesimiestä, ja ne päivät kuumottaa aikalailla, kun ylemmät pomot tuijottaa sillon aina suurennuslaseilla että mitä kaikkee tehään väärin. Ekalla kerralla niitä virheitä vissiin löytyki, mutta toka kerta meni jo hyvin! Ollaan siis tästä lähtien about kerran viikossa keskenään töissä. Ens viikolla alkaa asiakasmäärät jo satasella ja sitä seuraavalla viikolla on jo 200 vierasta joka kattauksella, ja tähän mennessä maksimi vierasmäärä on ollu alle 80, niin en tiiä miten selvitään. Uusia työntekijöitä tulee lisää vasta kesäkuussa, o ou....

Perjantain ja lauantain välisenä yönä sato aika rankasti, ja lauantaina aamulla buffetin lattia ikkunoiden vierestä oli kokonaan veden peitossa. Näin käy kuulema joka kerta kun sataa. Hienoa! Tähän mennnessä siis toinen työntekijöistä on hoitanut ikkunapaikat ja toinen buffetin vieressä olevat, mutta nyt oli seaside-paikat pois käytöstä veden takia. Koko päivä meni sitten mopatessa ja "myrskyn" jälkiä siivotessa!